Miten pienillä silmillä voi nähdä näin suuren maailman

Viime postauksen jälkeen torstai ja perjantai meni aikalailla töissä ollessa, mulla oli Sam molempina päivinä ja käytiin ulkona pyöräilemässä ja leivottiin porkkanakakku, joka muuten onnistui aivan loistavasti. Lauantaina olin neljä tuntia kestävällä ensiapukurssilla, se oli mulle pakollinen. Opittiin elvyttämistä ja vieraan esineen poistamista hengitysteistä, palovammojen ja myrkytysten hoitamista sun muuta sellasta mitä lapsille nyt yleisimmin sattuu jos kyseessä on joku vähän vakavampi tapaturma. Eipä nyt ollu mitenkään kovin erikoinen neljä tuntia mutta tapasin ainaki uusia ihmisiä, yhen erittäin mukavan irlantilaisen tytön ja muutaman hollantilaisen ketkä ei ollu ihan yhtä mukavia :D Hassu se irlantilainen aksentti, meni välillä hetki tajuta mitä Judith oikeen sanoo. Mut kivalta se kyllä kuulostaa, "out" sanotaan "oyt" ja muitakin vokaalialkusia sanoja sanotaan ihan eri tavalla kun amerikanenglannissa. 

                           Sam päiväunilla. Sillä on tollanen tyyny jonka nimi on ni-night (nanait), se ei suostu nukkumaan ilman sitä.

Lauantaina kotiin päästyäni katoin Lucky Number Slevin - nimisen leffan, joka oli kyllä ihan superennalta-arvaamaton vaikkei loppujen lopuks mikään huippuhyvä elokuva ollutkaan. Ilta meni Samin kanssa leikkiessä ja Hollyn kanssa juttelussa plus teenjuonnissa. Juon ihan sikana teetä täällä, joudun herää yöllä aina kaks kertaa vessaan sen takia :D Sunnuntaina olin aamun ja aamupäivän Samin kanssa, otin aurinkoa (rusketuin !!), luin kirjaa ja kävin lenkillä. Kahen viikon päästä mulla on onneks vapaa viikonloppu, ihanaa! En mä muuten mun työajoista valita mutta kun mulla on yleensä ainakin yhtenä päivänä viikonlopussa töitä nii en oikeen voi tehä mitään reissuja. Sitten kun se vapaa viikonloppu vihdoin kahen viikon päästä koittaa niin lähden kyllä johonkin! Hennan kanssa mietittiin että jos tehtäis Tongariro Crossing eli sellanen noin 20km patikointireitti yhen Uuden Seelannin must see-vuoren yli. Reitti menee muuten Mount Ngauruhoen eli Lord of the Ringsistä tutun Mount Doomin vierestä! Ootan innolla, pitää varmaan vaan ostaa takki ja joku reppu/rinkka ennen sitä, vaelluskengät onneks löytyy. Reitin käveleminen kestää 7-9 tuntia ja sitä voi myös venyttää pari tuntia pidemmäksi jos haluaa käydä esimerkiksi Mt Tongariron ihan huipulla (minkä mä haluaisin ainakin tehdä). Pitää herätä tosi aikasin koska tossa menee koko päivä mutta ei se haittaa, toivottavasti saadaan tää reissu nyt järjestettyä.

Eilen mulla oli vapaata niinku aina maanantaisin. Tapasin kahta saksalaista au pairia Devonportissa, mikä on noin kymmenen minuutin lauttamatkan päässä Aucklandista. Devonport on rikkaiden aluetta ja siellä on ihan järjettömän kokosia ja tosi hienoja taloja. talojen ulkoasu pitää olla tietynlainen, sellanen vähän vanhanaikanen, eikä sinne saa rakentaa mitään ulkopuolelta kauheen modernin näkösiä kämppiä. Toinen niistä saksalaisista tytöistä asuu Devonportissa ja käytiin nopeesti niillä, ihan hullun hieno kämppä oli! Ei kauheen kotosan tuntunen tosin, kauheesti kaikkea rikkimenevää ja hirveen siistiä. Tää meidän kämppä on pieni, kotosa ja ei mikään tiptopsiisti, siks oonkin tähän tosi tyytyväinen. Käveltiin Elan ja Ninan kanssa ylös Devonportissa sijaitsevalle Mt Victoria- vuorelle, josta oli ihanat näkymät merelle, Rangitoto-saarelle ja keskustaan. Otettiin kuvia ja juteltiin, käytiin ostaa vähän halloweenjuttuja koska eilen oli trick or treat päivä ja kävin Elan kanssa syömässä sushia sit kun Nina oli lähteny hakemaan lapsia koulusta. Mukavia tyttöjä olivat kyllä :)

                   Näkymä Mount Victorialta, merellä näkyy Rangitoto Island, joka on siis tulivuori.

Kotiin tultuani alkoikin sitten kiireellinen valmistautuminen trick or treatingiin, kiersin Samin ja Swayn ja Swayn kavereiden kanssa tän meidän korttelin. Pukeudun merirosvoksi, tai ainakin yritin pukeutua.. ostin aiemmin päivällä liimaparran ja -viikset, jotka tosin otin jossain vaiheessa pois koska liimapinta ei tarttunu kunnolla enää ja mulla meni niitä viiksiä kokoajan suuhun. Sam oli ihan innoissaan, tää oli sen (ja myös mun) ensimmäinen trick or treat-kerta. Se sai paljon karkkia ja oli ihan innoissaan menossa sisään kaikkien ihmisten koteihin. Itse en karkin perässä ollut, ihan tyttöjen ja Samin seurana vaan. Oli ihan mielenkiintosta nähdä millasta touhua toi on vaikka ei se kauheesti eroa meiän virpomisesta. Näky kyllä tosi paljon eri asuihin pukeutuneita lapsia, tää katu on kuulemma paras katu karkki ja kepposeen meiän kulmilla.

Nyt mä häivyn imuroimaan ja siivoamaan vessan, ihana parituntinen siis luvassa.. adjö!