" I've found that if you love life, life will love you back "

Long time no see, long time no ABC.. voi Pasila, onneksi olet taas seuranani. Upgradettiin nettiä 60 gigaan kuussa mikä meinaa ettei mun tarvi enää pihistellä youtuben ja muiden sivustojen käytössä, jihuuu! Ennen meillä oli 15g/month ja vikat 10 päivää laskutuskaudesta en oikeen voinu tehä netillä mitään koska dataa oli jäljellä n. 1 giga. Ymmärtänette yskän, eihän ilman nettiä oo elämää!!1! No ei vaan olihan se perseestä ku en voinu skypettää enkä käyttää facebookkia kunnolla eli en voinu olla kavereihin yhteydessä.

Joooopajoo, nyt onkin sitten paljon kerrottavaa. Luvassa siis huisin pitkä postaus, readers ye be warned!

Viime työviikko oli melkeinpä sitä samaa mitä se aina on; aamusin Samin kanssa heräämistä kukonlaulun aikaan, sen hakemista iltapäivällä, skypettelyä, siivousta ja hengaamista siinä välillä. Summerilla alko tosin kesäloma viime keskiviikkona ja se on ollu nyt viikon isällään, jonne myös Sam ja Sway meni eilen. Kaikki muksut tuli takasin tänään ja onkin täällä sitten kaikki päivät jouluun asti. Viime viikolla päätin myös lopettaa lenkkeilyn, koska mulla on jaloissa ilmeisesti penikkatautia (fuck u shin splints, why meee). Johtunee varmaan äkillisestä pitkäaikaisesta rasituksesta, koska aloin juosta noin kolme kertaa viikossa piiiiitkän no exercise-jakson jälkeen. Holly teki mulle lihaskunto-ohjelman jota nyt juoksemisen sijasta tässä tokaa viikkoa vetelen. Oon aina vihannut lihaskuntoa mutta ei se enää niin ylitsepääsemättömän kamalalta tunnu, saan mielihyvää siitä kun mun lihakset on kipeet ja tuntee että on oikeesti tehnykin jotain. Ja jalat tuntuu olevan paranemaan päin, enää ei ainakaan kovin pahasti kipua tunnu kävellessä, juokseminen on tosin sitten ihan toinen juttu.  Hyppynaruakaan en voi vielä hyppiä koska sattuu.

Perjantaina mentiin Samin kanssa kirjaston ja supermarketin kautta rannalle. Mulla on ihan superpitkä lista kirjoja jotka haluan lukea, mutta yllättäen lähikirjastosta ei löytynyt yhtäkään. Ja kenen idea on ollu laittaa kaikki kirjaston fiktiiviset kirjat aakkosjärjestykseen?! Eihän sieltä mitenkään voi löytää mitään luettavaa jos ei tiedä mitä etsii. Oltiin Samin kanssa ulkona melkein kolme tuntia ja aurinko paistoi siis pilvettömältä taivaalta eli oli aivan helvetin kuuma. Aattelin myös luottaa siihen etten melkeen ikinä pala, mutta kappas vain, punaselkäisenä reissultamme palasin. No opinpahan että kyllä sitä aurinkorasvaa vaan pitää käyttää! Täällä aurinko polttaa/ruskettaa niin nopeesti että ilman suojaa ei se oo kun hups vaan ja on ihan pinkki jos palamiseen on vähänkin taipumusta. Sam oli perjantaina ihan kamalan kilttiä poikaa, ties mistä johtui mutta en valita! Se totteli mua jopa supermarketissa kun sanoin että jos se haluaa kävellä niin sen täytyy pitää mua kädestä, yleensä se sanoo "no" ja lähtee juoksentelemaan ympäriinsä. On hassua miten clever se on, ymmärtää kaiken mitä sille sanotaan ja osaa vielä ärsyttääkin tahallaan! Olinkohan mä noin fiksu ton ikäsenä, enpäs tiedäkään.

Koko viikonlopun vietinkin sitten keskustassa Hennin, Hennan, Franzin ja Audreyn kanssa. Franzi ja Audrey on Hennin au pair-kavereita Rotoruasta, Franzi on Saksasta ja Audrey on ranskalainen. Molemmat tooooosi mukavia ja lepposia, Audreyn enkku ei tosin oo vielä kamalan hyvää, mikä vaikeuttaa kommunikoimista jonkin verran. Kyllä se kumminkin saa aina sanottua mitä se meinaa niin että muut ymmärtää ja vaikka se ei täydellisesti englantia osaakkaan nii ei se silti oo mikään tuppisuu, mikä on erittäin hyvä homma. 


Perjantaina mentiin muutamalle ja muutamalle enemmän, tultiin hostellille takas kuitenkin verrattain aikasin koska lauantaiaamuna lähettiin muiden au pairien kanssa Aucklandin länsirannikolle tsekkaamaan kuuluisimmat biitsit, Pihan ja Karekaren. Perjantaina oli ihan hauskaa, ei ollu kauheeta bailufiilistä jostain syystä niin 'aikasin' nukkumaan meneminenkään ei haitannu yhtään. Aamulla lähettiin ajamaan Karekareen, jonne muutaman mutkan kautta saavuttiinkin aika reilusti myöhässä. No, eipä oltu viimeset, jotku muutkin tytöt oli matkallaan eksyny! Käytiin kattomassa Karekare Fallsit, käveltiin rannalla, syötiin eväitä ja vaihettiin kuulumisia muiden au pairien kanssa.
 

Mistä ne voi tietää minkä kokonen tsunami sieltä sellasen sattuessa tulee?

 Karekare Falls

Sydän!

Simpukoita tms, en oikeen saanu selville mitä nää tarkalleen on. Hienoja silti! 

 Karekare & Audrey

Sitten matka jatkui Pihaan, joka on Karekaresta ehkä kymmenen minuutin ajomatkan päässä ja Aucklandin kuuluisin ranta. Pihassa ei jaksettu odottaa muita au paireja koska niillä tuntu menevän kamalan pitkään, joten lähettiin omille teillemme ja kierrettiin ranta vaan omassa porukassa. Pihassa oli laskuvesi, joten näkyvillä oli paljon meritähtiä ja pysty kävelemään useempaan paikkaa kun nousuveden aikana. Laskuveden ja nousuveden välinen ero on ihan huima, tuntuu että meri katoo ainakin sata metriä sillon ku se on alhasimmillaan :D Ei se ihan niin paljoa oikeesti oo mutta aika monta metriä rantaa tulee lisää low tiden aikana. 

 Minä & Henni

Bongaa kuvasta väärinpäin oleva vauvahylje

Molemmat rannat oli tosi hienoja, mutta tykkäsin enemmän Pihasta koska siellä oli luolia ja paljon enemmän kiinnostavampia mestoja ku Karekaressa. Kummallakaan rannalla ei oikeen voi uida, koska ne on täynnä ripsejä eli sellasia vesipyörrekuoppia, joita ei huomaa kun ylhäältä katottuna koska niissä ei oo ollenkaan aaltoja. Niistä on siis tosi vaikee päästä pois jos sellaseen joutuu ja Holly just kerto mulle miten se on joskus jonku sen kaverin kanssa meinannu hukkua sellaseen.Rannoilla on kyllä liput joiden välissä voi uida sillon ku uimavahti on paikalla, mutta lippujen välinen alue oli ainakin meidän tuolla ollessa kovin pieni ja sää ei ollu kamalan hyvä niin ei menty uimaan, vaikka se suunnitelmissa olikin. Pihassa ja Karekaressa molemmissa on mustaa hiekkaa, johtuu jotenkin volkaanisesta toiminnasta. Hiekka on mustempaa toisissa kohdissa kun toisissa, joten mun kuvista ei ehkä hirveen hyvin tuu ilmi se, miten mustaa se paikoittain oikeesti oli.  

Lauantai-iltana mentiin juhlimaan. Oli tosi hauskaa, ilta kokonaisuudessaan oli aika mielenkiintonen :D Sunnuntai-aamuna heräsin klo 9.30 siihen kun Henni ja Audrey tulee hostellihuoneeseen ja huomaan olevani yltäpäältä suklaassa, koska viideltä aamulla syöty chocolate ei vissiin ollu löytänyt tietään mun suuhun. No eipä illasta sen enempää, en halua kertoa kaikkea koska tiedän ketkä tätä lukee... :D

Sunnuntaina erittäin krapulaiset Henni ja Audrey lähti yhen bussilla kohti Rotoruaa ja minä sekä Henna päätettiin viettää iloinen krapulapäivä menemällä Kelly Tarltonsille eli sellaseen Sealifen tyyliseen paikkaan, jossa on kaloja ja pingviinejä tms. Päästiin kattomaan pingviinejä ihan läheltä, ja voi miten sulosia ne onkaan! Nähtiin myös jättiläisrauskuja, haita ja 10 metriä pitkä (kuollut) jättiläiskalmari. Oli siistiä!

 Tää pingviininpoikanen kuoli koska sen munankuori meni rikki isäpingviinin mahan alla. Usein jos pingviini munii kaksi munaa niin toiselle käy noin :(

 Lonkeroineen n.11 metriä pitkä Uuden-Seelannin rannikolta löytynyt jättiläiskalmari

 PINGU, PINGU

 Nemo & Dory

  
Maanantaina hengailin vaan kotona ja nukuin viikonlopun univelkoja pois. Tiistaina oli normityöpäivä, samoin keskiviikkona. Eilen mun piti mennä kolmen muun au pairin kanssa Megazoneen, mutta en päässytkään sinne asti koska menin väärään paikkaan. Kyllä vähän harmitti, varsinkin koska satoi ja jouduin odottamaan bussia takas kotiin aika pitkään. Ja ihan turhaan meni 10 dollaria bussilippuun, tais olla aika viimeset rahat ne.. no onneks lauantaina tulee palkka :) Tänään oon heränny kaheltatoista, skypettäny Pertun kanssa ja tehny yllättävän hienosti onnistuneen makaroonilaatikon. Makaroonilaatikko oli lasten ja Hollyn mielestä hyvää, jesss! Ja kyllä se munkin mielestä hyvää oli mutta kyllä äiti silti tekee parempaa. Lauantaina meen Rotoruaan Hennin luo kaheksi yöksi. Henna tulee myös, ei vielä tiietä mitä meinataan tehdä mutta eiköhän me jotakin keksitä :)