Bay of Islands

Sunnuntaina Waihekelta lähdettyä matka jatkui siis Paihiaan, joka sijaitsee Bay of Islandsilla reilut kaks tuntia Whangareista pohjoseen. Lähettiin Aucklandista matkaan ilman tietoa yöpaikasta, koska Waiheken hotellin yks ainoa kone toimi niin huonosti ettei saatu mitään hostelli/hotellisivustoja tarpeeks aikasin ennen lautalle menevän taksin tuloa auki. Neljän tunnin bussimatkan jälkeen lähettiin tallustamaan kohti Kings roadia, missä kaikki backpackersyöpaikat sijaitsi. Löydettiin oikein mukava hostelli 100m rannalta, huoneessa oli oma suihku ja telkkari plus meiän kingsize bedin lisäksi yks kerrossänky. Eka ilta meni Paihiaa kierrellessä, bilistä pelatessa ja siideriä rantabaarissa juodessa. Paihia ei tosiaan oo mikään iso kaupunki ja sen 'keskusta' sijottuu lähes täysin rannan tuntumaan. Tuli vähän mieleen joku Kreikan rantakaupunki, paitsi että Paihiassa ei ollu ihan niin paljoa turisteja. Pidin Paihiasta jo aluks tosi paljon. Bay of Islands on muutenkin ihan superkaunista seutua, turkoosia vettä, delfiinejä, saaria (tarkalleen ottaen 144 saarta), ja mahollisuuksia erilaisiin vesiurheilulajeihin on loputtomasti (hinta voi tosin olla aika suolanen). Tarjolla oli mm. vesiskoottereita, melomista sekä päivällä että auringonlaskussa vesiputouksen alla, paddlingia, surffausta, veneiden vuokrausta, parasailingia ja jetboateja, en oikein tiedä mikä sen suomenkielinen käännös on mutta ne on sellasia veneitä missä istuu tyyliin 20 ihmistä kerrallaan ja ne menee superlujaa. 

 Haere mai on maoria ja tarkottaa tervetuloa.

 Bongasin tän Jucyn vuokracampingvanin kyljestä

Puhuin Hennan kanssa sunnuntaina puhelimessa ja se oli Kerikerissä (20min Paihiasta pohjoseen) ilman oikeestaan mitään järkevää puuhattavaa, joten kutsuttiin se lomailemaan meidän kanssa. Henna saapu maanantai-aamuna, käytiin hakemassa se bussipysäkille ja suunnattiin hostellin ja aamupalaostosten kautta lääkäriin. Huomasin sunnuntai-iltana yläreisissä vähän vesirokon näköstä ihottumaa ja maanantai-aamuna herätessä mulla oli sitä jokapuolella aina naamasta nilkkoihin asti. Päätin että nyt mennään lääkäriin, en halua näyttää pilkulliselta yhtään hetkeä kauempaa. Sain lääkkeet ja ihottuma katos kahessa päivässä :) 

Käytiin maanantaina myös varaamassa seuraavalle aamulle vesiskootteritour saaristossa ja oltiin ihan innoissaan, koska Perttu sano että se on mahtavaa puuhaa eikä minä ja Henna kumpikaan oltu ennen sitä kokeiltu. Seuraavaks mentiin mereen uimaan ja Countdowniin hakemaan illallista joka koostui jälleen kerran kokonaisesta kanasta, leivästä ja tuoreesta maissista, joka grillattuna on muuten aivan helllvetin hyvää. Kyytipojaksi haettiin tonkka valkkaria ja Pertulle kaljaa. Kesken sivistyneen viininjuonnin joku tuli alakerran oleskeluhuoneesta kysymään josko haluttais liittyä niiden seuraan ja mennä purjeveneelle juhlimaan. No eipä siinä sekunttia kauempaa tarvinu miettiä, ja kohta oltiinki jo rannassa odottamassa kyytiä veneelle joka sijaitsi ehkä 100 metrin päässä rannasta. Meitä oli veneessä ehkä joku 20 ihmistä, kahella oli kitara ja kävi ilmi että meiät kutsuneet tyypit oli kiertäviä muusikoita, joten tunnelma oli perfect kun pojat soitti kitaraa ja lauloi. Kateltiin ihan pinkkiä auringonlaskua ja pidettiin hauskaa lopulta kynttilänvalossa koska oli niin pimeetä. Joskus puolenyön jälkeen lähettiin Hennan kanssa veneeltä ja kohdattiin hostellilla iso ongelma. Meillä ei ollu huoneeseen ku yks avain jonka meitä vähän aikasemmin lähteny Perttu oli vieny mukanaan ja kappas vain, hostellille tullessa tää herra oli jo fast asleep eikä _mitenkään_ saatu sitä hereille. Meiän hostellihuoneen oven vieressä oli sellanen säleikkuna jonka edessä sänky oli, ja koitettiin sen ikkunan kautta mm. huudella, heittää Pertun päälle vettä ja tavaroita ja taidettiinpa me myös kokeilla heittää puhelin sängylle ja soittaa siihen mutta sekään ei toiminu. Lopulta hostellin työntekijän meihin kohdistuneen huutamisen (joka loppujen lopuks paljastu olleen lähes aiheetonta) Henna otti käyttöön sen piilossa olleet murtovarastaidot ja irrotti säleikkunasta alimman säleen (miten se sanotaan oikein?) ja mä kiipesin ikkunasta sisään. Ilta oli superjees, kivoja ihmisiä ja hyvää musaa :)

 Pipopää on yks niistä muusikoista ja toi tyttö oli englantilainen reppureissaaja joka oli töissä meidän hostellissa

Minä ja Henna

Aamulla herättiin hieman krapulaisina mutta paha olo oli tipotiessään kun päästiin vesiskoottereiden päälle ja ajamaan lujaa. Meillä oli kaks skootteria ja vaihettiin aina niin että yks meistä sai ajaa yksin. Meidän opas oli tosi jees eikä tourilla ollu ketään muita kun me, joten saatiin viilettää ihan rauhassa ja meidän omaan tahtiin. Oli aivan huisin siistiä! Ehdottomasti yks parhaista kokemuksista Uudessa-Seelannissa tähän asti. Pysähdyttiin aina välillä saarien viereen ja opas kerto meille niiden historiaa, joka oli oikeestaan aika mielenkiintosta. Nähtiin myös Black Rocksit, kivet jotka nousee noin kuudentoista metrin syvyydestä kohtisuoraa ja ehkä noin 5m pinnan yläpuolelle. Black Rocksit muodostuu merenpohjasta tulleesta kovettuneesta laavasta ja ainoot paikat missä niitä Bay of Islandsin lisäks voi nähdä sijaitsee Irlannissa, Skotlannissa ja Galapagossaarilla. Opas anto meidän pitää muutaman kerran taukoja paikoissa jossa oli tarpeeks tilaa vesiskoottereilla rälläämiseen ja toisella kerralla Perttu onnistu jopa tiputtamaan mut sen kyydistä ku teki niin jyrkän käännöksen. Ei haittaa, vesi oli lämmintä! Tourin jälkeen mentiin syömään ja sitten meitä huvitti tehä vielä jotain muuta siistiä, niin päätettiin mennä parasailaamaan. Parasailing on varmaan tuttu käsite kaikille niillä jotka on suosituilla aurinkorannoilla lomaillu, se on sitä kun noustaan veneen perästä ilmaan laskuvarjolla jota vene vetää. En nyt oikeen muista tarkkaan kuinka korkeelle me noustiin mutta veikkaisin jotain 200 metriä, hienot oli näkymät! Aluks jännitti mut ei se ollukaan niin pelottavaa kun ajattelin. Ja ei kyllä ihan hintansa väärti, saatiin pulittaa siitä 90 dollaria per henkilö. Illalla mentiin kinkkibuffettiin syömään ja vierittiin liikakylläisinä hostellille nukkumaan.

 Kuvassa ei nyt oo me koska mun järkkärillä ei otettu kuvia veneessä mutta you get the idea :)

Tää on otettu kivasta kulmasta ku peilin edessä on Henna mut peilistä näkyy kuitenki mun naama

Bongattiin Hennan kanssa taas yks söpö karkkikauppa

Seuraavana päivänä eli keskiviikkona herättiin ihan liian aikasin (ainakin Pertun mielestä), koska oltiin lähdössä Cape Reinga-tourille ja bussi tuli hakemaan meidät hostellilta klo 7.10am. Cape Reinga on Uuden-Seelannin pohjoisin kolkka, siellä on majakka ja hienoja maisemia. Cape Reingalla voi myös nähdä miten Tasmanian meri ja Tyynimeri yhdistyy. Niiden värit sekottuu toisiinsa ja tuulisina päivinä molempien merien aallot lyö toisiaan vasten yhdistymiskohdassa. Maorit uskoo, että kuolleiden ihmisten sielut matkaa ensin Cape Reingaan ja sieltä 'taivaaseen ja kaikkien maorien kotipaikkaan', Hawaikiin. Matkalla Cape Reingalle ajettiin 90 Mile Beachin kautta, joka ei muuten oikeesti oo 90 mailia pitkä (mikä pettymys kun tästä ensimmäisen kerran kuulin) vaan noin 50 eli jotakuinkin 88km. Eli on se kuitenkin aika pitkä! Meiän tourbussi oli ihan suunniteltu offroad-ajoon eli ei ollu mikään ongelma ajaa hiekalla. Välillä pysähdyttiin ottamaan kuvia ja kattelemaan josko näkyis villihevosia, ne kun on aika yleisiä noilla seuduilla. Jälkiä kyllä löytyi mutta silmään ei osunu yhtäkään! Bongattiin myös mielenkiintonen kalastustapa kun nähtiin pari miestä kalastamassa leijan avulla. En ihan tajunnu miten se systeemi toimii mut veikkaisin että jotenkin niin että siima sidotaan siihen leijaan jolloin se ite koukku pääsee kauemmas merelle (tää ainakin olis ihan loogista?). Sillä kalastaminen on kuulemma kuitenkin vähän huijausta, eikä sitä missään kilpailuissa saa käyttää.

 Henna ja 90 mile beach

90 mile beachin loppuun päästyttyä ajettiin isoille hiekkadyyneille, jossa meiän oli tarkotus sandboardata eli laskea niitä dyynejä bodyboardeilla. Dyynin laelle kiipeminen oli aika tosi rankkaa, ihan hirvee kuumuus ja se matka sinne ylös oli melko jyrkkä ja pitkä. Eipä sitä kovin monta kertaa jaksanu kiivetäkään. Ihan superhauskaa se dyynien laskeminen kumminkin oli! Hiekkaa vaan meni aivan joka paikkaan ja sen pois saaminen oli vähän hankalaa mut oli se sen arvosta :)

 Siellä minä sandboardaamassa

Sandboardingin jälkeen käytiin syömässä lounas yhellä superhienolla rannalla, ja sieltä jatkettiin matkaa Cape Reingalle. Reingalla oli kauheesti ihmisiä ja ilma oli ihan täydellinen, tosi lämmin ja selkee niin että näki selvästi kaks eri merta. Tuuli oli tosin aika heikko, siksipä ei nähty sitä kun merien aallot lyö toisiaan vasten mutta hienoa oli silti. Maisemat oli lievästi sanottuna upeat.

 Perttu uimassa sillä rannalla jossa käytiin safkaamassa

 Hyvät virneet.. taustalla Cape Reingan majakka ja merien yhdistymiskohta, voitte ehkä huomata kaks eri väriä

 

Cape Reingalta lähdettyä käytiin Gumdiggers Parkissa kattomassa jotain turve-/pihkakaivantoja (ah niin mielenkiintoista...) ja Ancient Kauri Kingdom-kaupassa kattelemassa Kauripuista tehtyjä patsaita yms. Kauripuut on siis sellasia aivan törkeen isoja puita joita pohjoisänzetassa kasvaa. En oo sellasia livenä nähnyt enkä tiiä ehinkö näkemäänkään enkä siks oikeen osaa sitä kokoa selittää mutta voitte vaikka googlata jos kiinnostaa. Aikoinaan kun Uusi-Seelanti oltiin 'löydetty' niin koko maan pohjoisosa Aucklandista ylöspäin oli noiden puiden peitossa. Nyt niitä löytyy enää vaan ihan muutamasta paikasta. Aucklandin alapuolella niitä ei esiinny.

 

 Kauripuun kanto, noi on kuumaa kamaa Japanissa nyt ku jengi haluaa tehdä noista hauta-arkkuja siellä.

 Kallista on

 Kauripuun sisään rakennettu portaikko. Jep, noin isoja ne on!

Takas Paihiaan ajettaessa poikettiin Maungonuin Fish n Chips shopissa, joka on kuulemma maailmankuulu sen fish and chipseistä. Eipä ne mun mielestä mitenkään kovin erikoisia kyllä ollu mutta en mä niiden suuri ystävä muutenkaan oo. Paihiaan päästyttyä lähettiin ulos parille ja pelaamaan bilistä. Mentiin aika aikasin nukkumaan koska päivä oli toosi pitkä!

Seuraavana aamuna nukuttiin pitkään. 12.30 lähettiin lautalla bongailemaan delffiinejä, joiden kanssa päästiin myös uimaan! Oli ihan huippua! Ei sitä tajuu kuinka isoja ne oikeesti on ennen ku menee veteen niiden kanssa. Aika uskomatonta oli ku muutaman kerran sellanen jättiläinen ui ihan parin sentin päästä... kamalan sulosia ne oli myös!

 Toi vesi oli ihan uskomattoman väristä! Ja kirkasta.

 

Cruiselta tultua käytiin viimesellä aterialla syömässä ihan sairas määrä ruokaa, mentiin Steakhouseen ja tilattiin hullu annos ribsejä kolmeen pekkaan. Annokseen kuulu myös esim kanaa ja erilaisia ranskiksia ja lohkoperunoita ja sipulirenkaita... aivan järkyttävä ähky oli ton aterian jälkeen! En oo ikinä ennen maistanu ribsejä ja ai vitsi ne oli kyllä hyviä. Ilta jatku pienen sulattelun jälkeen alkoholin merkeissä ja veny vähän pidempään ku oli tarkotus kun tavattiin niitä venetuttuja. Oli tosi hauska viimenen ilta Paihiassa! Aamulla checkattiin ittemme ulos hostellista ja hypättiin Pertun kanssa bussiin. Tultiin nopeesti käymään meillä hakemassa puhtaita vaatteita ja lähettiin keskustaan viikonlopuksi. Siitä lisää later :)