keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Bad eggs & beautiful views

Heräsin perjantaiaamuna klo 4.20 ja lähin Hollyn kyydissä kaupunkiin. Sen piti mennä viideks töihin, joten oli vielä ihan pimeetä kun ajettiin. En ollu aikasemmin nähny Aucklandia ns. ulkopuolelta yöllä. Alko hymyilyttää ku ajettiin Harbour bridgellä; kaupunki näytti niin siistiltä, Sky Tower oli hienosti valaistu ja muissaki rakennuksissa valot vaan loisti.

     Tää on otettu Hollyn duunin parkkipaikan katolta, view Harbour Bridgeltä on hienompi mut on tääki ihan siisti!

Hengasin seittemään asti Hollyn duunipaikalla ja odotin bussia Rotoruaan Hennin luo. Holly on töissä salilla, se on personal trainer ja kuntosaliohjaaja jos en aikasemmin oo maininnut. Se sali missä se on töissä on ihan törkeen kokonen! Suurimpaan studioon eli sellaseen missä vedetään tunteja mahtuu 200 ihmistä.. voi pienet kuumotukset olla sillä vetäjällä kun on niin suuri yleisö. Samalla salilla käy treenamassa myös All Blacksit. Dan Carter oli eilen kävelly Hollyn ohi ja sanonu moi, Sway ja ehkä vähän myös Holly oli innoissaan :D
 
                                                             Onhan toi aika hyvännäköinen, täytyy myöntää.

Meiltä Hennille on suunnilleen 300km eli bussimatkassa vierähti noin neljä tuntia, lähinnä nukkuen koska olin herännyt niin aikasin. Heti ku lähtee pois tästä Aucklandin alueelta, joka muuten asuttaa yli yksi neljäsosaa koko maan väestöstä eli on aikas iso, näkymät muuttuu huimasti vihreemmiksi. Ei näy mitään muuta ku niittyjä ja lehmiä ja lampaita ja metsää silloin tällöin. Ne muutamat minuutit jotka menomatkasta  olin hereillä en voinu muuta ku tuijottaa ikkunasta ulos ja ihmetellä sitä, miten kaunis tää maa oikeesti onkaan. Tollaset hetket on just niitä jolloin ajattelen vaan että ei hitto, mä oikeesti oon täällä. En oikeen tajua sitä vieläkään vaikka oon täällä jo jonkun aikaa ollut. Henna on ollu täällä kohta kaks kuukautta ja se sano että tuntuu vieläkin epärealistiselta että se on Uudessa Seelannissa. En oikeen tiedä mistä se johtuu, ehkä siitä että tänne tuloa venattiin niin pitkään tai siitä, että mä oon ainaki asettunu tänne jo niin hyvin, että tää paikka alkaa tuntua kodilta. Sanoin Hollylleki eilen että oon ollu täällä kohta vasta kuukauden ja mulla on nyt jo välillä vähän ikävä kotiin sillon kun oon poissa Red Beachiltä.

                                                         View meidän terassilta, en valita !

Rotoruassa mua oli vastassa kunnon lapsilauma plus Henni. Henni hoitaa kolmea poikaa, jotka on 3-, 5- ja 7-vuotiaita. Nyt sillä oli hoidossa vielä sen porukoiden kavereiden lapset, Paige ja Regan. Mentiin lasten kanssa sisäleikkipuistoon, mitkä on superjees jos on joku kaveri koska lapsilla on vaikka mitä tekemistä siellä ja samalla voi vaan ite juoruta ja jutella :D Toki me niitä lapsiakin pidettiin silmällä. Oltiin Playtopiassa muutama tunti ja lähettiin hakemaan Sterlingiä eli sitä nuorinta tarhasta. Sillä on ihana päiväkoti, niillä on siellä lehmiä ja lampaita ja minipossuja, jotka on välillä ihan vapaana siellä yleisissä tiloissa lasten keskellä. Oisinpa mäki ollu pienenä noin siistissä päiväkodissa!

Illalla vaan ajeltiin keskustassa ja mentiin syömään Fat Dogiin, siel on vähä samantyylistä safkaa ku Chicosissa. Hennille päästyämme juotiin muutamat ja hengailtiin vaan. Rotoruassa haisee muuten ihan mädälle kananmunalle, mikä johtuu siitä että maa päästää ilmaan paljon rikkivetyä. Rikkivetyä ei kannata myöskään hengittää sisään suun kautta, se maistuu aika pahalta...

Lauantaina mentiin Skyline Skyridesille, eli sellaseen mestaan missä gondolihissi ensin vei meiät ylös vuorenrinnettä ja siellä päällä oli kaikkea siistiä tekemistä. Käveltiin sellanen lenkki metsän läpi ja otettiin paljon kuvia. Mentiin myös kattomaan 4D-elokuvaa missä se koko leffateatteri liikkuu. Leffassa tehtiin matka eteläsaarella ja Milford Soundissa, jonne mun on ehdottomasti noi maisemat nähtyäni päästävä!! Sanotaan, että Milford Sound on Uuden Seelannin kaunein paikka. Siellä on vuoria, vesiputouksia,sademetsää, pingviinejä ja vesissä hylkeitä, delfiinejä ja valaita. Mietittiin Hennin kanssa että tehtäis sinne vaellusreissu sitten jossain vaiheessa kun on aikaa. Mulla on sata muutakin paikkaa missä haluun käydä, en tiiä miten ehin! Ehkä mun täytyy vähän pidentää mun aikaa täällä, lennon vaihtamisen pitäis onneks hoitua helposti ja halvalla jos haluan niin tehdä.

                                                                            Rotorua

                                                                           Koru-kasvi


Mentiin myös Lugeing, mikä on vähän niinku mäkiautoilua sellasissa pulkan näkösissä jutuissa joissa on pyörät ja ohjaustanko muttei moottoria. Ajettiin rinteitä alas ja tultiin tuolihissillä ylös. Lugeing oli kyllä tosi hauskaa, saatiin sattumalta vielä kolme ilmasta laskua kun jotku intialaiset miehet antoi meille niiden liput koska niillä oli kiire. Ku ajettiin niitä rinteitä niin huomattiin samalla miten usein sää vaihtelee Rotoruassa, kymmenen minuutin välein sato ja just sopivasti aina silloin ku mentiin hissillä ylös eikä ollu sateensuojaa. Täällä Aucklandissa ei mun mielestä ihan noin epävakaata oo (vaikka ilmeisesti pitäis koska tää on rannikolla mut Rotorua sisämaassa), mutta sää vaihtelee täälläkin kyllä tosi monta kertaa päivän aikana.




 Lugeingin jälkeen mentiin vielä Sky Swingiin, joka oli vähän samantapanen ku se missä oltiin Hennan kanssa edellisviikonloppuna Aucklandissa mutta paljon pelottavampi. Meiät hinattiin ensin tosi korkeelle ja sit meiän piti itse vetää sellasesta narusta mikä päästää sen vetovaijerin irti ja meiät keinumaan, mikä oli mun mielestä tuplasti kuumottavampaa kun se että se vaan lähtis irti hetkenä minä hyvänsä. Olin ihan paskat housussa ku meitä vedettiin ylös koska me mentiin niin korkeelle, joten enhän mä uskaltannukkaan siitä narusta vetää. Onneks Henni uskals, muuten oltais jääty sinne ylös kiikkumaan!





 Illalla mentiin Rotoruan ainoaan menomestaan eli LavaBariin, jossa oli tosi paljon ulkomaalaisia ja tutustuttiinkin muutamaan, mukavia herroja olivat. Oltiin siellä pilkkuun asti (joka tuli jo puoli kolme, höh) ja mentiin safkan kautta halvalla taksilla kotiin, makso vaan 16 dollaria eli alle kympin. Oli tosi kiva lauantai! Sunnuntai ei sitten ollutkaan niin mukava, lagattiin himassa hyvästä ilmasta huolimatta melkein koko päivä. Illalla mentiin Hennin porukoiden kavereiden luokse syömään ja kattomaan Australia - NZ rugbymatsia, mikä on vähän sama ku Suomi - Ruotsi. Kiivit voitti eli ollaan ens sunnuntaina finaalissa Ranskaa vastaan!! Toivottavasti tulee kultaa, NZ on parhaan rugbymaan tittelistä huolimatta voittanut worldcupin vaan kerran ja siitäkin on aikaa jo yli 20 vuotta.

Maanantaina katottiin poikia aamupäivä ja Steven tultua kotiin mentiin vähän shoppailee niihin harvoihin kauppoihin mitä Rotoruassa on. Käytiin syömässä ja suunnattiin pois keskustasta, Henni vei mut kattomaan hienoja maisemia. Käytiin Lake Taraweralla ja kahdella muulla järvellä, joista toinen oli sellanen mihin ei saa mennä uimaan tai edes vissiin rannalle, koska se on maorien pyhä järvi jonka rannoille ne on haudannu heimonsa jäseniä. Lake Tarawera oli ihan törkeen upee, sen maisemia ei edes pysty vangitsemaan kameralle. Pakko päästä sinne uimaan seuraavan kerran ku meen Hennin luo ja ollaan lähempänä kesää. Rotoruaan takas tultuamme käytiin maorien hautausmaalla, jossa ruumiita ei oltu haudattu maan alle, vaan sen päälle, mikä oli mun mielestä vähän vastenmielistä.


                                                                                       Lake Tarawera






                          Täällä ei muuten ilmeisesti oo ollenkaan valkosia joutsenia, mustia vaan.


                                                                        Lake Tarawera


                                                                 Maorien hautausmaa

Maanantai-iltana aateltiin leipoa Hennin kanssa. Mä oon aika huono kokki mutta osaan vähän paremmin leipoa ja Hennillä tää on toisinpäin, joten ajateltiin osottaa Hennin porukoille että kyllä me nyt jotain hyvää saadaan keittiössä aikaseksi. Tehtiin banaani-chocolatechip cookieseja. Tuloksena oli pannullinen melkein kokonaan mustia taikinanpaloja...

  Kerroin Pertulle meiän leipomisen lopputuloksesta ja se totes että "no sä ootkin vähän kökkö keittiössä". Totta..
  
Tiistaina mun oliki aika lähteä mahtavan viikonlopun jälkeen takasin kotiin. Hyppäsin 13.30 bussiin ja Aucklandiiin saavuttuani kävin ostamassa kana-avocado kerrosleivän Hollywood Cafesta. Se on ehdottomasti yks parhaista makunautinnoista tähän asti, avocado ja kana molemmat on täällä paljon mehukkaampia ja parempia kun Suomessa. Söin viikonloppuna myös ekaa kertaa mangoa täällä, muistan Australian ajoilta että ne oli siellä tosi hyviä. Sama täälläkin, ne on superhyviä ja voisin syödä niitä kokoajan.. ne on vaan vähän kalliita, toivottavasti halpenevat kun kesä tulee.


Tänään oon nukkunu pitkään, käyny lenkillä ja Samin haettuani leikkiny sen kanssa melkein koko päivän. Sillä on sellanen keltanen Little People-koulubussilelu mitä se ajeluttaa täällä ympäri kämppää. Se bussi laulaa "Stop and go, stop and go" kokoajan ku painaa napista, jossain vaiheessa mun pää vielä halkee ku joudun kuuntelemaan sitä niin monta kertaa päivässä.. Tänään Sam innostu myös siitä ku työnsin sitä ympäri taloa sen pyörällisessä lelulaatikossa. Mutta mä tästä lopettelen ja meen kääntämään aivot off-tilaan eli kanavan MTV:lle... sieltä taitaaki just tulla Jersey Shore (:D), loistava ohjelma just tähän väliin kun en jaksa tehdä mitäään. Moikka ja terveisii Suomeen, täälläkin sataa mut ilmottelen sit ku paistaa aurinko ja on helteet kun teillä on pakkasta =)))

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti